Itsensä hyväksyminen ja häpeä - Vaikuttaja Kristiina Raula

Häpeä kuuluu ihmisen elämään - se muistuttaa meitä epätäydellisyydestämme. Häpeä voi kuitenkin olla liiallista. Häpeä voi rajoittaa elämää, omaa toimintaa ja tunteita. Häpeä voi saada ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi yksilöksi. Häpeää voi olla vaikea tunnistaa, ja se sekoittuu herkästi syyllisyyden tunteisiin. Häpeä voi verhoutua myös suruun, ahdistukseen tai vaikka työ riippuvuuteen. Häpeän ensimmäiset tunteet syntyvät jo lapsena.

Häpeä vaikuttaa niin fyysisesti kuin hankisesti. Kun häpeää ei pysty kohtaamaan, voi seurauksena olla sairaus kuten masennus, syömishäiriöt tai riippuvuus. Häpeä voi tukahduttaa ihmisen, estää itsensä hyväksymisen.
Häpeää ei haluta missään tapauksessa näyttää: ihminen kehittää erilaisia torjuntamekanismeja sen peittämiseksi. Erilaiset roolit (kovis, pelleilijä, miellyttäjä), itsekriittisyys ja jatkuva syyllisyyden tunne toimivat häpeän torjujina.

Olen kokenut paljon häpeää elämäni aikana. Olen kokenut häpeää omaa kehoani, mieltäni, omaa käyttäytymistä, omia valintoja, ihmissuhteita, taustojani, rahaongelmiani, liikkumattomuuttani, puhettani, olemustani, syömistä, naiseutta, seksuaalisuuttani ja menkkoja kohtaan.

Häpeä omaa kehoa kohtaan kehittyi murrosiän alkaessa. Koin häpeää omista rinnoista, takapuolesta ja rasvasta, joka alkoi verhoilla kehittyvän kehoni ympärille. Tämä kaikki alkoi hyvin nuorena – sain kuulla jatkuvasti muilta ikätovereiltani kehostani. Joko olin läski tai seksikäs, riippuen kiusaajasta. Yksi luokkalaiseni kertoi, että hänen isänsä luuli minun olevan opettaja viidennen luokan luokkakuvassa. Häpeäni kasvoi ja luulin olevani vääränlainen, liian paljon kaikkea. Kehoni oli kiusaamisen kohteena koko nuoruuteni. Tämä häpeä on kulkenut kanssani siitä asti, mutta vihdoin tunnistan sen, uskallan puhua siitä ja haluan auttaa muita häpeän kanssa. 

Miten häpeästä pääsee eroon?
Ensimmäiseksi pitää tunnistaa oma häpeä - näin pystyy tiputtamaan täydellisyyden taakan ja olla vapaasti riittämätön. On tärkeä tunnistaa omat suojamuurit ja käytetyt keinot häpeän piilottamiseen. Häpeän käsittelyyn auttaa asiasta puhuminen - kun häpeästä kertoo, se menettää otteensa. Kirjoittamalla itselleen, tunnustaa oman häpeänsä. On hyvä puhua jollekin luotettavalle henkilölle häpeästään, on se sitten ammattiauttaja tai läheinen.

 

Olen piilottanut omaa häpeää erilaisten roolien taakse. Koko nuoruuteni esitin sitä "kovaa" tyyppiä. Olen kerännyt suuret määrät materiaa suojamuuriksi. Viimeisempänä olen kantanut vuosia kestänyttä syyllisyyden tunnetta mukanani, ymmärtämättä mistä se johtuu.

 

Häpeän otteesta irtautuminen on itsensä rakastamista, hyväksymistä kaikkine ominaisuuksineen ja puutteineen. Olen päässyt häpeästä eroon ainakin osittain. Tiedostan minun häpeäni ja tiedän, miten olen sitä piilotellut.

Olen oppinut hyväksymään kehoni - tiedän sen olevan täysin riittävä ja hyvä sellaisena kuin se on, eikä minun pidä piilotella sitä. Nyt voin ilman häpeää hemmotella sitä kauniilla, keholleni istuvilla alusvaatteilla.

 

Teksti ja kuvat: Kristiina Raula

Jätä kommentti

Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisemista